Ida Hakola
Fiilisnarkkari
Tarina kertoo Ida Hakolasta, minun "sielunsiskostani", jolle elämä on pelkkää suoritusta ja pakko-onnistumisia, jos ei onnistu tai asiat ei mene suunnitellusti, tapahtuu romahdus.
Ida Hakola on pienestä asti ollut suorittaja ja vaativa itselleen, kuin myös muillekin läheisilleen, virheitä ei saa tapahtua. Peruskoulussa hän skippasi luokan koska suoritui kokeista ja aineista moitteettomasti. Hakiessaan muihin kouluihin hän huomasi, ettei omalla taidokkuudellaan pääsekkään ilman töitä tekemällä pitkälle. Tästä hän masentui, mutta suorittajana hän päätti että jatkaa tietysti hakemista kouluun uudelleen.
Ida on matkustellut paljon ympäri maailmaa, jossa on joutunut ottamaan paljon vastuuta itsestään sekä tekemään konkreettisesti töitä. Yhdessä vaiheessa elämäänsä hän tapasi nykyisen yrityskumppaninsa Hiilan, jonka kanssa lähti Etelä-Amerikkaan neljäksi kuukaudeksi vain hetken tuntemisen jälkeen. He jakoivat yhdessä oman arvomaailman ja ajatuksen yrityksestä millaisen haluavat perustaa: Työkavereiden kesken matala hierarkia, töihin ei oteta "mood killereitä", ja työpaikka ei tarjoa "alan korkeinta palkkaa" vaan tarjotaan sopivaa keskipalkkaa jonka lisäksi on muita virkistäviä etuja esimerkiksi lisälomia. Tästä syntyi sisältöstrategiatoimisto Vapa Media.
Asia mikä minua kosketti tarinassa oli se, kun Ida koki konkreettisesti burnoutin. Tämä tapahtui täysin salakavalasti, fyysisenä tuntemuksena kesken venyttelytunnin. Joskus keho voi toimia näinkin, eli mielessä ei välttämättä tapahdu mitään häilyvää tai varoittavaa vaan fyysinen keho aloittaa burnout-ketjun joka lopuksi iskee ihmisen alitajuntaan ja ymmärrykseen että "nyt ollaan loppu". Harmi, ettei tarinassa kerrottu sen enempää miten hän toipui siitä ja kuinka kauan, vain se että kalevalainen jäsenkorjaaja auttoi häntä asiassa ja opetti häntä "avautumaan" ja vuodattamaan paha olo pois.
En henkilökohtaisesti pitänyt tekstin tarinankerronnasta, jossa teksti hyppi aikajanalta toiselle, vaikka ymmärsinkin missä tarina menee eteenpäin. Olisin kaivannut vielä enemmän lainattuja lauseita Idalta, koska tuntuu että hänellä on paljon samanlaisia ajatuksia ja aforismeja kuin itselläni. Yksi erityinen mikä jäi mieleeni oli: " Pelkään pelkoja. Peloista pääsee kohtaamalla ne."
Ymmärsin tarinasta, että jos itse tunnistin jo ensimmäisen virkkeen jälkeen itseni tekstistä, niin miten muut saattavat nähdä minut ihmisenä, työntekijänä, opiskelijana. Olen hyvin oppinut kasvmaan ulos suorittajan ja pakko-onnistujan roolista, mutta silti se tunne, että romahdan jos epäonnistun tehtävissäni välkkyy koko ajan alitajunnassani. Ymmärsin tarinan perusteella, että Ida pystyi valjastamaan oman suorittajansa ja antamaan löyhää otetta enemmän itselleen eikä myöskään ollut enää ankara muillekaan ihmisille.
Haluan uskoa että jos Ida pystyi siihen niin pystyn minäkin. Eli en haali extra-töitä toistuvasti itselleni ja annan itsellenikin myös vapaata ja keholleni armoa.
